Kun yhdestä murheesta alkaa toipumaan (miehen isän poismeno), niin toinen  murhe tulee salakavalasti takavasemmalta.

Kuulimme juhannuksen surullisen tarinan - mieheni sisarenmies oli ajanut veneellä rajun kolarin ja on nyt teho-osastolla. Sisäelimet aika lailla sökönä jne jne.... Nyt ei voi muuta kuin olla voimaton Luojansa edessä ja rukoilla, toivoa, enkeleitä avuksi ja tueksi ....Toivon kaikkien blogissanikin kävijöiden lähettävän pienen ajatuksen tälle sukulaisellemme...että hän selviäisi ....että hän paranisi...tai mitä nyt haluattekin lähettää ajatuksianne hänelle.

Meidän mukava juhannuksen juhlintamme ja Riikassa käymisemme sai surullisen sävyn ja lopun...mutta toivotaan, että tästä(kin) vielä selvitään!