Koska viime aikoina on ollut aika tuulista(kin), niin tässä eräänä päivänä kuuntelin tuulen yltymistä ja siitä pullahti tällainen epämääräinen viritelmä eli ajatelma tai runontapainen:                     

Kuuntelen puiden kuisketta,

se hetkittäin voimistuu.

Lehdet kahisten toisiinsa kietoutuu,

väliin rajusti toisistaan irtautuen.

Kuiske kasvaa pauhinaksi

- taitaa olla hyväkin juoru!