Niin se kesäloma koulukkailla on täälläpäin ohi ja tänään alkoi monen pienen ja ison koululaisen pitkä koulutaival. Pienet tillikäiset katsovat uutta maailmaansa ihmetyksestä ymmyrkäisin silmin, odottaen jotain ihmeellistä tapahtuvan, ovat ehkä odottaneet tätä hetkeä jo kauan, että saavat olla Isojen Koululaisten kastiin kuuluvia. Toivotaan, että edes jonkun koulukkaan unelmat saavat siivet ja he kokisivat nautinnon suurta ruokaa, oppia.

Meillä alkoi II vaihe eli Juho aloitti tänään "isojen immeisten" koulun - yläasteen. Äidillä on ollut pelko syömmessä, miten hänen pieni poikansa pärjää tuossa maailmassa, Juho kun on hieman sellainen pienen pojan oloinen - nykyäänhän tuntuu trendi olevan, että yhä nuoremmat ovat jo NIIN isoa jätkää ja kimulia...mutta kyllä se varmasti lähtee sujumaan hyvin, uskon ja rukoilen asiaa...toivotaan vielä, että ne kiusaajatyypit olisivat kasvaneet henkisesti eikä sitäkään esiintyisi nyt tuossa Kilpisen koulussa!!!

Se on kummallinen tämä äidin ajatusmaailma, se on viritetty täysin toisenlaiselle taajuudelle kuin esim. isällä. Minä olen nyt tässä elämänvaiheessa miettinyt ja muistellut Juhon syntymää, kasvamista, koulun aloittamista ja kaikkea hänen elämäänsä, herkistyenkin välillä. Kai se on jonkinlaista luopumista tämäkin vaihe, yläasteelle siirtymisriitti, että Juho(kin) toivottavasti ottaa vastuuta enemmän asioistaan ja ehkä etääntyy vanhemmistaan (toivottavasti kuitenkin edes pieni säie jää pitämään meitä yhdessä), murrosiän kovat koettelemukset edessäpäin, joskus ne rakastumiset, surut, seurustelut - ja äiti jo pohtii niitäkin nyt...hmmm...olenkohan mää ihan pösilö.....mut ku se on mun pieni poika...nyyh....

Toivotan KAIKILLE koulutaipaletta vasta ensi kertaa aloittaville ja jo konkareille oikein hyvää ja oppivaista, turvallista ja antoisaa koulua, enkeleitä koulumatkalle ja muualle :)