Ensin toivotan teille kaikille Hyvää Isänpäivää - olkoon tämä päivä aurinkoinen - jos ei konkreettisesti, niin sieluun jos auringon saisi....

Monelle tämäkin isänpäivä on erilainen....meilläkin se on  myös surullinen ja mietiskelevä. Miehen isän poismeno huhtikuussa, miehen siskonmiehen elokuussa....ajatukset ovat heidän luonaan ja kanssaan, miten mummo nyt yksin on, miten A:n vaimo ja lapset kokevat tämän...osaavatko tukea toinen toistaan....

Paljon on kaikenlaisia isiä, joita ei juhlita, jotka eivät anna aihetta juhlaan, jotka on unohdettu....sotiemme veteraanit jne...ikääntyneinä....

Me kuitenkin voimme tänään myös juhlia oman mieheni, poikani isän, päivää. Täytekakkua nautimme, Juho on luvannut tehdä aterian (vaikka ajattelin sen olevan vähän juhlallisemman...) - ateriana on jauhelihakastike ja spagetti, jota ovat koulussa tehneet. Kuitenkin ajatus on se tärkein, että oma poika tekee isälleen ensimmäistä kertaa oikeaa ruokaa - poika isälleen - rakkauden mausteita varmasti mukana ripsauksia, jollei aivan kourallisia!

Olkaa läsnä, välittäkää toisistanne, antakaa tunteiden näkyä - ei vain isille, vaan kaikille, muistelkaamme myös poismenneitä isiä ja muita, muistot olkoot voimavara myös minulle ja meille!