Tuntuu joskus, että tämä elämä sujuu kuin liitelevä valssi, mutta sitten toisinaan tökkii kuin  "tankerouslaav" -kieli ja sitten joskus se on tasaista kuin kiisselin pinta parhaimmillaan.

Nyt on vain meillä ollut sellainen vaihe, että sitä huonoa on ollut melkein koko vuosi....

Alkuvuosi meni kohtuullisesti, ei isompia, mutta sitten miehen isän sairastuminen maaliskuussa ja poismeno huhtikuussa. Siitä toipuminen oli hyvässä vaiheessa, kun mieheni siskonmies oli vakavassa veneturmassa juhannuksena ja lopulta menehtyi elokuussa.

Nyt meillä oli vireille laitettu oikeudenkäynti katon takia - viime kesänä purimme katon tarkoituksena vain vaihtaa uusi peltikatto ja alta paljastui ihan pas.....Entinen omistaja oli tehnyt jotain korjauksia ihan pieleen ja aiemminkin olimme niistä reklamoineet ja sopineet. Nyt ei tullut yhtään vastaan, joten mies päätti, että pistetään oikeuteen. Tämä entinen omistaja oli kyllä keksinyt satuja muutenkin, ulkosaunamme oli kuulemma niiiiin hyvä ja hyvät löylyt, liekö moooooneen vuoteen käynytkään siellä kuin kääntymässä, lisälämmöneriste puuttui ja väitti, että hän ei tiennyt asiasta mitään (kumma, kun me heti asuttuamme jonkin aikaa huomasimme, että veto käy...). jne jne

Siis oikeuteen menimme, todistajat sanoivat sanansa ja mitä tuomari teki - meni kokonaan entisen omistajan puolelle ja me hävisimme jutun - meidän olisi pitänyt huomata jo tutkiessamme taloa, että siellä on mätä katto (kun ei kuntoutuskartoituksen tekijäkään ollut laittanut sellaista lausuntoa) ja meidän olisi sitä ja tätä pitänyt. ja me olisimme nimenomaan varmaankin halunneet mädän katon - minä olen allergisoitunut siitä vuosien varrella ja jatkuva poskiontelo-keuhkoputki -sairaskierre jo siitä tuli.

Tämä maailma on niin epäoikeudenmukainen, toiset ne luistaa vaikka mistä porsaanreiästä ja toiset saa kärsiä.

Sitten vielä liukuilimme ja kaaduimme pojan kanssa, onneksi siinä ei käynyt huonommin.Ja kaiken huipuksi mies on varmaan niin uupunut tästä kaikesta, että ajoi kolarin - onneksi ei ihmisille käynyt mitenkään - parkissa olevaan autoon törmäsi.

Tuntuu, että karma on nyt meitä niin vastassa ja olenkin sanonut, että olen luullut, että me emme ole niin pahoja ihmisiä, mutta tämäkö sen sitten todistaa, että olemmekin...vai mikä tässä on.

Tämä on nyt tähän vuodatukseen aikamoinen vuodatus, mutta tuntuu, että ei oikein jaksa...töissäkin kauhea stressi jne...

MUTTA: iloa elämään - jos ei nyt mitään taas satu - menemme miehen kanssa yöksi Tampereelle ja pääsen ensimmäistä kertaa kädentaitomessuille -jeeee----ja siskokin miehensä kanssa lähtee völjyyn mukaan. Ihana toisen siskoni poika tulee "lapsenvahdiksi" Juholle, hieno asia sekin!

Pitänee yrittää pinnistellä ja yrittää ajatella positiivisesti....ja nyt töihin!