Koska poikani meni nyt yläasteelle, olen pohdiskellut siihen liittyviä asioita. Ala-asteella koululaisista pidetään hyvää huolta ja heitä ohjataan, tuetaan ja kannustetaankin. Yläasteella systeemi muuttuu täysin: oppilaan pitää itse kantaa vastuu, löytää luokat, muistaa miljoona asiaa. Ennen kaikkea se tärkein eli opettaja puuttuu. On vain luokanvalvoja, jota ei näe kuin suuremmissa käänteissä - varsinkin jos opettaja opettaa historiaa ja uskontoa, kuten poikani opettaja. Jos opettaja opettaisi vaikka matikkaa, häntä näkisi melkeinpä päivittäin ja he oppisivat tuntemaan toisensa hyvin. Juuri nyt, kun alkava murrosikä kolkuttaa ovella, höllätään suitsia ja oppilaan pitäisi itse tietää ja pärjätä. Juuri nyt, kun viettelykset ojentavat jo lonkeroitaan - tupakka, alkoholi, jopa huumeet....Juuri nyt, kun itse oppilas on epävarma itsestään, epävarma tulevaisuudestaan, epävarma kavereistaan, vastakkaisesta sukupuolesta jne jne...juuri nyt ei koulusta löydy sitä tukea, omaa opettajaa - jatkuva jono vaihtuvia opettajia, jotka kukaan eivät tunne eivätkä ehkä haluakaan tutustua oppilaisiin, kukaan siellä ei tiedä, mitä oppilaat ajattelevat. Mitäs jos kotonakin on sama tilanne, miten siinä kasvaa sitten ehjäksi ihmiseksi, vastuuntuntoiseksi kansalaiseksi??

Me ainakin olemme päättäneet olla tuntosarvet koholla (niinkuin tähänkin asti) - nyt vain enemmän, että jos vain pystyisimme olemaan ihminen ihmiselle, kaveri lapselle, tukipylväs elämän myrskyissä...

Mitä mieltä te olette, onko tämä systeemi väärä?