Bongasin Marjutin blogista tutun virren, jonka kopsasin - tätä virttä laulettiin äitini hautajaisissa 2 v sitten ja nyt sitten A:n hautajaisissa.; tunteet  lauantaina ryöppysivät mieleen tuon virren myötä ja laulaminen tyssäsi siihen. Tämä virsi on todella kaunis, koskettava, lohduttava. Laitan sen siis esille tännekin, koska eikö meistä jokainen tarvitse sitä lohtua elämäänsä aina välillä, myöskin toivoa ja uskoa....
Elämän räsymatossa kun on iloisia, lämpimiä värejä, kuten myös niitä tummia, synkkiä värisävyjä.

Päivä vain ja hetki kerrallansa,
siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa,
Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään hän joka päivä kantaa,
tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa,
murheen niin kuin ilon seesteisen.

Joka hetki hän on lähelläni,
joka aamu antaa armonsa.
Herran huomaan uskon elämäni,
hän suo voimansa ja neuvonsa.
Surut, huolet eivät liikaa paina,
ne hän ottaa itse kantaakseen.
"Niin kuin päiväs, niin on voimas aina."
Tähän turvaan yhä uudelleen.

Kiitos, Herra, lupauksestasi,
siinä annat minun levätä!
Kiitos olkoon lohdutuksestasi,
annat voimaa sanan lähteestä!
Suo mun ottaa isänkädestäsi
päivä vain ja hetki kerrallaan,
kunnes johdat minut kädelläsi
riemun maahan, päivään kirkkaimpaan.